Homonovelleja

Otsikko kertookin jo kaiken. Olen jo vuosia kirjoittanut homoeroottisia seksinovelleja, jotka nyt päätin julkaista tänne kaikkien nähtäville. Olen kylläkin julkaissut novellejani aikaisemmin seksinovellit.com -sivustolla. Suurin osa novelleistani on aiheiltaan hiukan valtavirrasta poikkeavia, ”kinkyjä”. Toivon siis houkuttelevani blogiini näistä aiheista kiinnostuneita lukijoita. Vielä hienompaa olisi, jos blogiini eksyneet innostuisivat novelleistani ja saisivat niistä kenties inspiraatiota. Tärkeintä minulle on kuitenkin novelleistani saama palaute, joten muistakaahan antaa sitäkin. 😉

Mainokset

Roolileikkimme menee metsään

Roolileikkimme- sarjan kolmannen osan sain valmiiksi vuoden 2014 alussa.

 

Oksat rasahtelivat Laurin massiivisen kehon painon alla, kun hän käveli edessäni pitkin kapeaa metsäpolkua. Musta t-paita oli kireänoloinen, mutta sitä parempi minulle – sainpahan tilaisuuden ihastella Laurin viikkojen saatossa kasvaneita lihaksia aina pohkeista hartioihin.

Reisiä peittävät armeijakuosiset shortsitkin olivat tiukoilla Laurin jalkojen lihasten supistellessa jatkuvaan tahtiin pistäen shortsien saumat koetukselle. Pohkeet vilkkuivat paljaina houkuttelevasti.

  • Jäähään tähän, sanoin.

Lauri pysähtyi välittömästi niille sijoilleen. Hän käännähti ympäri mittaillen ympäristöä valppaalla katseellaan.

  • Miks just tähän?
  • Orja-pojun ei tarvi sellasia tietää, vastasin puolivakavissani ja laskin repun selästäni.

Olisin muuten antanut repun Laurin kannettavaksi, mutta en halunnut antaa hänelle minkäänlaista vinkkiä tämänkertaisesta käsittelystä. Repussa kilisevät metallinkappaleet olisivat pilanneet koko pitkään suunnitellun päivän.

Käskin Lauria riisuutumaan. Se kävi nopeasti ja pian edessäni seisoi kohta kahdeksantoista täyttävä nuori mies kaikessa komeudessaan. Tosin jokaisen nuoren miehen ylpeys – elinvoimainen, päivittäistä huomiota vaativa, seksuaalisen voiman symboli – penis, oli tällä kyseisellä nuorella miehellä turvallisesti metallisessa vankilassaan, johon vain minulla yksistään oli pääsy.

Paloin halusta päästä käsiksi tähän mieheen, joka elimensä kautta oli täysin minun hallinnassani. Sain hänet tekemään vaikka mitä hyväkseni pelkästään vihjaamalla mahdolliseen vapaaksi pääsemiseen.

Tietysti tämä kaikki oli vain leikkiä, roolileikkiä, josta Lauri nautti suunnattomasti – kohtuuden rajoissa tietty. Säännöt olivat selvät: ei verta, ei tulta, eikä eritteitä. Minä olin ollut mukana luomassa näitä sääntöjä ja pysyin niiden rajoissa ongelmitta. Kaikki muu kun sitten olikin käytännössä sallittua.

Kävelin Laurin eteen, kohotin käteni hänen vaaleille kasvoilleen, jotka olivat täydellisen puhtaat finneistä sun muista epäpuhtauksista, silitin pehmeää ihoa verkkaalleen vähitellen liu’uttaen kättäni alemmas leualle, jota peitti hento sänki. Jatkoin tutkimusretkeäni alemmas hartioille, joihin tartuin tukevalla otteella.

  • On tullu reenailtua?
  • Onhan tuota melkeen joka päivä.

Hymähdin pirullisen tyytyväisenä. Kahdessa viikossa ehtii tapahtua vaikka mitä, jos ei ole jatkuvasti juoksemassa seksuaalisten nautintojen perässä.

Taputtelin läpi Laurin kiinteän rintakehän, jonka halkaisi keskellä menevä vako rintalihaksien välillä. Laurin katse oli ja pysyi muuttumattoman olemattomana, suorana viivana. Sain olla ylpeä itsestäni: alun vallattomasta, himokkaasta teinipojasta olin saanut koulutettua tottelevaisen, nöyrän ja mallikelpoisen orja-pojun.

Otin tukevan otteen kovina sojottavista nänneistä ja väänsin. Lauri ynähti vastaukseksi kasvot vääntyen hetkeksi kivuliaaseen irvistykseen. Jatkoin virnuiluani, mutta jatkoin alemmas päästääkseni kiinni varsinaiseen tavaraan, joka oli odotellut omistajaansa, siis minua, kiltisti näiden viimeisten kahden viikon ajan.

Taputtelin läpi entisestään kiinteytyneen vatsanseudun, jota komisti hento karvapeite, joka jatkui houkuttelevana polkuna alas Laurin haaraväliin. Seurasin tuota polkua oma kyrpäni jo täydessä tanassa.

Suljin metallisen ”häkin”, jonka sisällä Laurin kalu lepäsi täydessä lepotilassa kuin unessa, nyrkkini sisään. Hipelöin ensin kiiltävää metallia, mutta lopulta ujutin etusormeni sen reikien lävitse ja herätin Laurin uinuvan kalun kutitellen sitä sormenpäälläni.

Se heräsi hetkessä nostellen esinahan puoliksi peittämää päätään, katseli ympärilleen hämmästyneen oloisena yrittäen lopulta päästä ulos jokaisesta mahdollisesta reiästä siinä tietenkään onnistumatta.

Sen isäntä ynähteli tuskissaan kasvot saaden jo niitä komistavaa punaista väriä. Kalua tursusi ulos joka reiästä. Näky oli jo itsessään niin kiihottava, että minunkin oli vähennettävä vaatetustani. Ja olihan keskikesän aurinkoisen lämmin päivä ehtinyt jo puoleenpäivään, ja lämpömittari näytti varmaankin reiluja hellelukemia.

Annoin kaikille vaatteilleni kerralla kyytiä paljastaen Laurille lisää kiihottumisen aihetta. En ole yhtä lihaksikas kuin Lauri, mutta sopusuhtainen nuorukainen silti. Etenkin ruskeat, tuuheat hiukseni ja komeat kasvonpiirteeni tekevät minusta hyvännäköisen, jos niin voidaan sanoa, ja Laurin mukaan dominoivan ja valtaa huokuvan.

Kaluni ponnahti esiin boksereideni lennettyä kaaressa maahan. Sen pää osui matkallaan yläilmoihin Laurin siveysvyöhön, mikä sai huuliltani purkautumaan ilkeän, mutta lyhyen naurahduksen.

Aikani siveysvyötä hiplattuani vein käteni alas Laurin kiristyneille kasseille, jotka tuntuivat raskailta kaikesta kahden viikon aikana tuotetusta spermasta. Puristelin niitä kuin hedelmiä supermarketissa samalla hivellen Laurin mahtavia reisiä, jotka tuntuivat pettävän hänen allaan.

Lopuksi kahmaisin Laurin muhkeat pakarat kouriini puristaen niitä lujaa. Ne olivat samaan aikaan ihanan pehmeät ja kiihottavan kiinteät. Lauri oli ajellut kaikki karvansa pois reikänsä ympäriltä ohjeideni mukaan. Muun karvoituksensa hän oli vain siistinyt sileäksi siiliksi, lukuun ottamatta hiuksiaan, jotka nekin olivat lähellä siilitukan optimipituutta.

Nyt kun olin käynyt Laurin läpi perusteellisesti viime sessiomme jälkeen päätin avata hänen siveysvyönsä. Mutta tietysti niin, ettei Lauri saisi tilaisuutta puristaa kulliaan nyrkkinsä sisälle. Ainoastaan hento hipelöinti siveysvyö yllä oli ainoa tapa, jolla hän sai olla kosketuksissa kaluunsa.

Niinpä avasin reppuni, josta kaivoin esille metreittäin keskipaksua köyttä. Käskin Laurin kahden paksun männyn väliin jäävälle tyhjälle aukolle X-asentoon, tartuin hänen oikeaan ranteeseensa ja aloin sitomaan sitä mäntyyn.

Kun olin saanut Laurin sidottua, oli iholleni kohonnut inhan nihkeä hiki. Päätin pitää hetken tauon ja istahdinkin läheiselle kivelle ihailemaan kätteni työtä. Lauri vaihteli välillä jalkojensa asentoa, mutta muuten hänen jykevä kehonsa pysyi mallikkaasti paikoillaan. Katse oli jämähtänyt kaukaisuuteen. Hän voisi seistä tuossa vaikka koko päivän.

Jossain vaiheessa olin napannut kyrpäni käteeni miettiessäni mitä tekisin Laurille ensin. Avaisinko siveysvyön päästäen Laurin heti aluksi pois enimmistä tuskistaan? Vai jättäisinkö sen vielä hetkeksi päälle ja leikittelisin muulla keholla? Niin paljon vaihtoehtoja, mutta toisaalta niin paljon aikaa…

Nousin ylös kaivelemaan maassa makaavien farkkujeni housuntaskuja. Kaivoin esiin avainnipun, jonka päässä kiilteli pienen pieni avain, jonka saamiseksi Lauri olisi valmis tekemään vaikka mitä.

Nytkin hänen katseensa oli herpaantunut kunnollisesta orja-pojun katseesta tuohon avaimeen silmät kiiluen silkasta himosta. Olikohan hän eläissään ollut näin keskittynyt yhteen asiaan? Tuskinpa.

Lähestyin Lauria tarkoituksellisen hitaasti avainnippu pyörien huolettomasti hyppysissäni. Katseeni vaelsi pitkin Laurin tiheästi kohoilevaa rintaa, sieltä jännittyneitä käsivarsia pitkin aina nyrkkiin puristuneisiin kämmeniin asti.

Seisahduin vasta kun olin miltei kiinni Laurissa. Nännini painuivat vasten Laurin rintaa hänen omien nänniensä alapuolelle. Pujottelin avainnipun etusormeni läpi ja vein sen suoraan Laurin kasvojen eteen.

Kuulin Laurin hengityksen kiihtyvän ja näin hänen silmiensä keskittyvän tiukasti vain ja ainoastaan pitelemääni avainnippuun, jonka Lauri voisi vaikka hampaillaan näykkäistä sormestani.

Mutta ennen sitä ehdin minä tehdä oman siirtoni. Vien avaimia pitelevän oikean käteni Laurin vasemmalle nyrkille ja käsken Lauria avaamaan sen. Hän tekee niin kuin käsketään antaen minulle tilaisuuden ripustaa painava avainnippu Laurin pikkurilliin.

  • Ja jos se nyt putoaa, niin sä et saa tällä kerralla orkkua, vaan vasta viikon päästä.

Kun käänsin katseeni Laurin nyrkistä tämän kasvoille, näin niissä pieniä pelon ja osittain jännityksenkin merkkejä: Lauri yritti pitää kasvonsa peruslukemilla, mutta pienet nykäisyt ja tahtomattomat vääntelyt kielivät valtavasta tunnemyrskystä, joka myllersi sillä hetkellä tämän 80-kiloisen järkäleen sisällä.

Ilman minkäänlaista merkkiä tartuin Laurin kovina sojottaviin nänneihin ja väänsin niitä täydet 180 astetta. Lauri ulvoi täyttä kurkkua tällä kertaa ilman teippiä; olin kieltänyt sen täysin omasta halustani – eihän meidän suhde toimi, jos orja alkaa sanelemaan mitä masterin pitäisi tehdä.

Jatkoin puristustani varmaan kaksikymmentä sekuntia, jonka jälkeen päästin irti vetäytyen metrin, kaksi Laurista. Vilkaisin hänen vasenta kättään, joka oli jälleen puristunut nyrkkiin avainnippu turvallisesti nyrkin sisällä.

Käänsin katseeni takaisin Lauriin hymyillen salaperäisesti. Edellisestä toipuva Lauri ei salaperäisyyttäni tainnut huomata, koska hän yllättyi silminnähden vasta kun olin kaivellut repustani mustan kutittimen, joka oli asianmukaisesti täynnä pieniä haituvia.

Astuin jälleen kiinni Laurin kehoon vieden kutittimen hänen vasempaan kainaloon. Laurin naama venähti, kun hän tajusi mihin oikein pyrin. Vetelin ensin pieniä vetoja Laurin kainalossa ennen kuin siirryin vähitellen ylemmäs.

Lauri hekotti oudolla tavalla korvani juuressa, kun kutittimeni oli saavuttanut hänen hauiksensa. Se oli jännittynyt äärimmilleen Laurin muun kehon kanssa, mutta nyt se kaiken lisäksi supisteli lisää kutituksen vaikutuksesta.

Siirryttyäni ylemmäs huomasin Laurin olevan käsivarrestaan melko tunnoton: ei juuri minkäänlaista reaktiota. Siirryin takaisin hauikseen, jota aloin kutittamaan toden teolla. Koko ajan vilkuilin Laurin nyrkkiin puristunutta kämmentä, jonka vaalea väri alkoi vähitellen hälvetä punaisen tieltä sen mukaa kun nyrkki avautui.

Ja sitten kuului kohtalokas kilahdus. Lopetin kutittamiseni siihen paikkaan. Laurin katse laski salamana maahan. Kun laskin oman katseeni havunneulasten ja pikkukivien peittämään maahan, huomasin sen, minkä halusinkin: avainnippu loisti maassa yhtenä myttynä.

  • Voi Lauri sua…sä et taiakaan haluta saaha orkkua, latelin samalla kun noukin avainnippuni maasta.

Lauri oli täysin hiljaa. Hänen hengityksensäkin oli normaali. Hän selvästikin oli erittäin vihainen ja pettynyt. Itseensäkö? Vai minuun? Laurin tuntien arvatenkin itseensä. Hän osasi aina syyttää itseään, mikä oli minusta täydellinen ominaisuus hyvälle orja-pojulle, jollainen Lauri tietysti olikin.

Tartuin varoittamatta Lauria kasseista, jotka tuntuivat kourassani suuremmalta kuin koskaan ennen. Virnistin pirullisesti Laurin tuskaisille kasvoille sanoen hakevani joitain kivoja leluja Laurin pusseille repultani.

Astelin maassa lojuvan reppuni luo, mutten raivokkaasta kaivamisestani huolimatta löytänyt etsimääni. Kirosin minkä kerkesin ja rynnistin jopa Laurin luo, tartuin häntä nänneistä niin kovaa kuin jaksoin, ja kun kovin huuto oli vaimennut, kysyin oliko hän nähnyt kamojani missään.

Ei ollut. Minun oli pakko uskoa vaihtoehtojen kaventuessa yhteen ainoaan: olin unohtanut välineeni kotiin.

Punnitsin vaihtoehtoja päässäni: Päästäisinkö Laurin irti ja ottaisin hänet mukaani noutamaan kamat? Vai antaisinko kamojen jäädä ja mennä eteenpäin ilman niitä? Vai jättäisinkö Laurin yksinään metsään sidottuna odottamaan paluutani?

Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän kallistuin viimeisen vaihtoehdon kannalle. Olisi helvetin kiihottavaa jättää Lauri tuollaiseen haavoittuvaiseen asentoon keskelle villiä metsää, joka ei kuitenkaan ole kovinkaan kaukana asutuksesta. Mitä jos joku sitten ”löytää” Laurin? Minulla oli siihenkin ratkaisu.

Kannoin aina mukanani mustaa tussia, taiteilijanvikaakin minusta hieman löytyy, joten kaivoin sen esille ja kävelin Laurin eteen. Aloin kirjoittamaan Laurin rinnalle seuraavanlaista tekstiä: ”Orja-poju vapaasti käytettävissä. Jos herää kysymyksiä, soita numeroon…”

Lauri seurasi leuka rinnalla kirjoittamistani kysyen lopetettuani, mitä olin oikein kirjoittanut. Vastasin pelkällä virneellä ja ilmoitin lähteväni kotiin hakemaan muutamia värkkejä.

 

Olin juuri päässyt sisälle, kun kännykkäni alkoi pärräämään taskussani. Näytöltä lukemani numero oli minulle tuntematon, joten oletin jonkun onnekkaan löytäneen Laurin.

  • Haloo?
  • No Jaatisen Simo täällä, terve. Sä olit jättäny tällasen komeen nuorenmiehen tänne mettään.
  • Joo, niin pääs käymään, naurahdin.
  • Mitäs mä tälle tekisin? Tänhän muna on niin hyvässä suojassa, ettei tää jätkä voi ees stondista saaha.
  • Sehän se onki koko homman juju. Se on ollu jo kaks viikkoo siinä häkissä, eikä pääse ku vasta viikon päästä ulos.
  • Ai jaa, tää on näitä tapauksia. No mitä mä sit oikein tällä teen? Mites tuota, tykkääkö tää sun orja-poitsus koirista? Mulla ois täällä kiimanen saksanpaimenkoira-uros, joka on kova nuoleen miestenkin kyrpiä. Miten ois?
  • Totta kai se käy, hihkaisin ääni täynnä innostusta – tällaista Lauri ei ollut koskaan kokenut, eikä tulisi pitkään aikaan kokemaankaan. – Jos se vaan onnistuu siveysvyön kanssa.
  • Onnistuu aivan mainiosti. Ja kassejakin tää panokone osaa nuolla.
  • Antaa palaa sit. Mä oon siellä viimestään vartin päästä.
  • Selvä, moikka!
  • Juu, moi!

Juoksin ylös huoneeseeni keho täynnä adrenaliinia. Kaivoin esille unohtuneet välineet, juoksin takaisin alas ja lampsin ulos ovesta.

 

Loikin tuttua metsäpolkua tuplasti normaalia nopeammalla tahdilla. Metsästin silmilläni Lauria ja varsinkin hänet löytänyttä miestä. Mies oli kuulostanut ihan asialliselta kaverilta, ikää olisiko ehkä kolmisenkymmentä vuotta.

Tihensin askeleitani, kun erotin miehen hahmon ja sen takaa Laurin vaalean, paljaan kehon. Huikkasin tervehdykseni hyvän matkan päästä saaden miehen kääntymään Laurista minuun päin.

  • Sä oot varmaan Jaatisen Simo? kysyin laskien katseeni välittömästi maassa seisovaan, suurehkoon saksanpaimenkoiraan, jonka häntä heilui innostuksesta sen nuollessa Laurin kalua siveysvyön reikien läpi. Uroskin se todella oli; kulli roikkui pitkänä takajalkojen välissä.
  • Jep, Jaatisen Simo oon, verkka-asuun sonnustautunut, sopusuhtainen kolmi-nelikymppinen mies vastasi. Lisämainintana mainittakoon mukiinmenevä, kevyt parta pulisongeista aina leukaan asti.
  • Sä olit oikeen onnenpekka, kun löysit tän mun poitsun. Ja oot osannu käsitelläki sitä hyvin, kommentoin viitaten sanoillani erittäin kiusaantuneelta vaikuttavaan Lauriin.
  • Joo, oltiin Rikun kaa pikku lenkillä täällä kun asutaan tossa vähän matkan päässä. Löyty sit tällane. Oot muuten hyvin kouluttanu pojus, ei sanonu sanaakaan ku tulin tähän eikä sillonkaan, kun aloin kyseleen, mitä on oikeen miehiään.
  • No, eihän se mies ookaan. Enkä mä tiiä onko se ees ihmisen tasolla. Siinäkin kun on vähän eläintä, vinkkasin silmää Simolle, joka virnuili tyytyväisenä takaisin. – Vai Riku on tää kaverin nimi, jatkoin tarkastellen nyt tarkemmin tätä alfa-urosta.
  • Jep, Riku on aika nuori vielä, mutta ikäisekseen tosi hyvin kehittynyt. On tullu reenailtua yhessä paljon ja vähän on huviteltukin, Simo selitti vinkaten itsekin. – Mutta aina on Riku ollu toppina, niin ku varustuksestaki huomaa.
  • Kelpaiskohan Rikulle tää mun pojan tavara. Onhan se vähän käytettyä, mutta nuorta se on, niin ku Rikukin.

Simo hiljeni hetkeksi. Hänen terävä katseensa oli kiinnittynyt koiraansa, joka jaksoi aina vaan uudestaan yrittää päästä entistä syvemmälle hänen takanaan vaikertavan nuorenmiehen genitaaleihin.

  • Kyllä se mulle sopii. Saapa Riku kokemusta vähän isommistakin miehistä.

Hymyilin Laurille tuttua hymyä, joka vain leveni Laurin venähtäneestä ilmeestä. Tiedustelin Simolta, oliko Laurin nykyinen asento sopiva. Ei kuulemma ihan, paras olisi mahallaan makuu.

Niinpä irrotin Laurin hetkeksi puiden välistä ja sidoin hänet uudestaan kädet selän taakse ja jalat nilkoista yhteen. Sitten käskin Laurin mahalleen männynneulasia, muurahaisia ja pikkukiviä täynnä olevaan maahan. Ohjaillessani Laurin massiivista kehoa tunsin hänen ihonsa kiristyvän entistä enemmän kananlihalle – en ollut koskaan ennen valunut niin paljon kiimatippoja.

Minulla alkoi tulla ihan hiki siinä ahertaessani ja niinpä hankkiuduin eroon kaikista vaatteistani kerralla. Esimerkkini rohkaisemana Simo teki samoin.

Molempien kalut kurkottivat kohti taivasta. Vertailimme niitä keskenämme ihan niin kuin maassa hiljaa makaava Lauri olisi pelkkä esine, jonka saattoi koska vain jättää lojumaan ihan minne hyvänsä. Vertailun lopuksi totesin Simon kalun olevan hitusen omaani pidempi, mutta laitoin sen oman nuoruuteni piikkiin. Simo vain nauroi aidosti huvittuneena taputellen minua toverillisesti hartioille kehuen kyrpääni omaansa paksummaksi.

Vilkaisin Rikua, joka tuijotti taukoamatta – suorastaan ahnaasti – Laurin tyrkyllä olevaa reikää. Vinkkasin silmälläni sitä saaden Simon huulille nousemaan ilkikurisen virneen.

  • Taitaa olla aika pojan saaha vähän miestä, Simo sanoi ja nykäisi Rikua hihnasta lähemmäs Lauria.

Peräännyin pari askelta jääden seuraaman esitystä sivusta. Simo asettui kyykylleen Laurin viereen ja ohjasi raajat nykivänä uuden reikänsä täyttämistä odottavan Rikun Laurin lihaksikkaiden, jännityksestä äärimmilleen jännittyneiden jalkojen väliin.

Kun Riku oli ottanut siittämisasennon – takajalat vasten Laurin reisien ulkopintaa ja etujalat suunnilleen Laurin navan kohdalla – Simo päästi Rikun vapaaksi hihnasta. Hän perääntyi viereeni kyrpä edelleen täydessä tanassa. Itse en ollut uskaltanut edes koskea omaani, koska tiesin sen olevan tällä hetkellä todella herkkä laukeamaan.

Rikun sileän, auringon säteissä kiiltelevän turkin alta saattoi nähdä lihasten jännittyvän, kun tuo peto asetti kyrpänsä Laurin reiän suulle. Lauri oli täysin halvaantunut; hän oli varmaankin täysin suunniltaan, muttei tapojensa mukaan näyttänyt sitä.

Enempiä aikailematta Riku työnsi kyrpänsä syvälle Laurin sisään. Sen kuono nousi kohti taivasta samalla valuen pitkiä kuolavanoja, jotka lopulta päätyivät Laurin leveille harteille. Tassut kuopivat maata ja äänihuulilta kantautui matalia murahduksia.

Minun oli ollut pakko tarttua vehkeeseeni. Olisin halunnut kaivaa kännykkäni esiin ja kuvata koko jutun, mutten sitten viitsinyt. Ensiksikin halusin nauttia esityksestä täysin siemauksin ja toisekseen en tiennyt miten Simo mahdollisesti suhtautuisi hänen koiransa puuhien kuvaukseen.

Olin niin ajatuksissani, että kun katsahdin vieressäni seisovaan Simoon, hätkähdin. Simo itse oli ottanut puhelimensa esiin ja kuvasi, kun hänen nuori uroskoiransa nylkytti orja-pojuani kiimaisesti edessämme. Hän kuvasi yhdellä kädellä. Toinen vatkasi hänen kaluaan.

En sanonut mitään, mutta mielessäni olin iloinen, kun Simo jaksoi kuvata tämän. Olisi nautinnollista myöhemmin katsella yhdessä – Lauri, Simo ja minä – miten hauskaa meillä silloin yhtenä kesäisenä päivänä olikaan. Haaveissani suunnittelin Simosta jo toista omistajaa Lauri-pojulleni. Ja miksei Rikustakin voisi tulla yksi Laurin mastereista – ainakin epävirallinen.

Haaveiluni aikana Riku oli vain kiihdyttänyt jo alun alkaenkin kiihkeää tahtiaan. Sen äänihuulilta kantautui mielihyvästä kieliviä murahteluja, jotka saivat munani sykkimään kiimasta aivan uudella tavalla.

Lauri oli ollut kumman hiljaa koko session ajan. Päättelin Rikun puskemisen olevan helppo pala Laurin kaltaiselle körmylle – eihän koiran vehje kovin suuri loppujen lopuksi olekaan. Laurin kädet olivat olleet koko ajan nyrkkiin puristuneet ja kookas keho vavahteli Rikun nylkytyksen alla.

En kestänyt kauempaa, vaan laukaisin yhden elämäni parhaimmista orgasmeista allani kasvavalle sammalmättäälle. Kuulin Simon voihkivan samaan aikaan vieressäni, ja pian meidän jälkeemme laukaisi Rikukin lastinsa Laurin sisään kiimaisen murinan saattelemana.

Ajattelin homman olevan pulkassa, kun Riku yhtäkkiä ilman minkäänlaista käskyä Simolta tassutteli Laurin pään eteen ja tarjosi mällistä kiiltelevää kaluaan Laurin puhdistettavaksi. Simo seurasi tilannetta sivusta, mutta ilman omia kasvojani vallannutta hämmennystä.

  • Eikö ookki hyvin koulutettu piski? Simo kehaisi.
  • No joo…, vastasin silmät tapittaen herkeämättä tilanteen kehitystä.

Lauri ei ollut ottaa hurtan tarjoamaa herkkua vastaan, mutta avasi lopulta suunsa lausumattomien toiveideni mukaan. Homma tuntui jäävän pelkäksi terskan pyörittelyksi ennen kuin Laurin kokemattomuuteen kyllästynyt Riku tunki sukukalleutensa Laurin suuhun palleineen päivineen.

Laurin punaisina helottavat kasvot olivat poskiaan myöten täynnä Rikun elimiä. Näky oli kiistämättä kiihottavin, jonka olin koskaan eläissäni nähnyt. Simon katse oli kuitenkin tottuneen tyyni.

Sessio loppui yhtä nopeaa kuin oli alkanutkin. Riku veti vehkeensä ulos Laurin helpottuneesta suusta ja tassutteli kuuliaisesti isäntänsä talutushihnaan kytkettäväksi. Simo napsaisi hihnan lukon kiinni ja sitoi sen sitten yhteen männyistä.

Simo alkoi keräilemään maassa lojuvia vaatteitaan, kun minä vielä pällistelin vuoroin Lauria, vuoroin Rikua. Mielikuvitukseni oli ehtinyt kuvitella jos jonkinlaisia fantasioita näiden kahden välille.

  • Aioksä sä jättää tän sun pojus tänne yökylään? Simo naurahti vetäessään t-paitaa päällensä.

Havahduin haaveiluistani ja naurahdin väkinäisesti. Loin katseen maassa makaavaan Lauriin ja kysyin takellellen:

  • Oisko mahollista pitää näitä…sessioita tänki jälkee?

Simo virnuili luoden hänkin katseen orja-pojuuni.

  • Mikäs siinä, hän vastasi ja veti verkkatakin vetoketjun puoliväliin. – Ja totta kai Rikuki on mukana kuvioissa?
  • Juu, totta kai, totesin samalla kun annoin katseeni vaellella tuon pedon jokaisessa, raavaassa piirteessä.
  • Mulla tuota…, nyt Simo vaikutti puolestaan epävarmalta sanoissaan. – …on itelläki yks orja-poitsu, tavallaan…
  • ’Tavallaan’?
  • Noo, me tavataan ehkä kerran kuussa. Se on pari vuotta tätä sun pojuas vanhempi, mut kooltaan suurin piirtein samoja luokkia tän kanssa.

Sydämeni tuntui hypähtävän innostuksesta. Vastahan minä olin uneksinut yhteisistä sessioistamme Simon kanssa, ja nyt samainen mies tarjoaa omaa poitsuaan leikkikaluksi!

  • Kuulostaa helvetin hyvältä suunnitelmalta, hihkaisin ehkä turhankin innokkaasti. – Vai mitä, Lauri? kysyin maassa liikkumattomana makaavalta lihakimpaleelta.
  • Kyllä, herra, suunnitelma on erinomainen, Laurin vastaus oli oikeaoppisen monotoninen.
  • Täytyy kyllä toistaa itteään, mut sun pojus on yks parhaiten koulutettuja, mitä oon eläissäni nähnyt. Kuinka kauan se on ollu sulla? Simo kysyi kädet syvällä taskuissaan, arvioiva, vakava katse Laurissa.
  • Noo, me ollaan seurusteltu nyt vähä reilu vuos ja mun orja-poju se on ollut viimeset puol vuotta.
  • Puoli vuotta? Simo toisti suu hämmästyksestä avoinna.
  • Jep, puol vuotta. Mut täytyy sanoo et se on tosi nopee oppimaan ja nauttii joka sekunnista. Nytkin se on täyessä kiimassa, etkö ookin, orja?
  • Kyllä olen, herra. Saanko orgasmin, herra?
  • No et helvetissä! Mitä pudotit ne helvetin avaimet!
  • Ihan oikein, Simo pisti väliin pieni virne huulillaan.

Virnistin takaisin ja lampsin Laurin viereen. Hetken mielijohteesta tökkäsin Laurin kylkeä pariin kertaan lenkkarillani, kunnes nostin kovia kokeneen miehenalun metsämaalta. Käänsin Laurin kohti minua ja Simoa, joka oli ristinyt kätensä miehekkäästi rinnalleen.

  • Vähän oot ottanu osumaa, sanoin ja pyyhin isoimmat neulaset, pikkukivet ja kuolleet lehdet Laurin keholta.
  • On se kyllä puutteessa, Simo naurahti viitaten Laurin siveysvyössä punaisena pullottavaan vehkeeseen.
  • Sietääki olla, lisäsin ja väänsin Lauria hänen oikeasta nännistään.

Kuuluva karjaisu oli täynnä puhdasta kipua – tätä Lauri ei ollut odottanut. Aurinko oli jo laskenut yläpuoleltamme kohti horisonttia. Kello näytti varmaan jo lähemmäs kolmea. Ei ihme, että Lauri oli uupunut; kolme tuntia putkeen kahden masterin – minun ja Rikun – käsittelyssä on raskasta Laurinkin kaltaiselle pojulle.

Irrotin Laurin teipeistä ja käskin hänet pukemaan vaatteet yllensä. Kuten aina, Lauri oli nopea toimissaan ja oli valmis, kun minä vasta vedin farkkuja jalkaani. Eikä se johtunut hänen orjan roolistaan, vaan hän oli sitä myös ”siviilissä”.

 

Kotimatkalla olimme pitkän aikaa hiljaa. Ainoastaan Riku jaksoi pyöriä jaloissamme innokkaasti äännähdellen ja häntäänsä heilutellen. Erityisesti Lauri tuntui kiinnostavan sitä, eikä ihme – Laurihan oli nyt sen uusi reikä, joka piti aina välillä täyttää.

  • No, Lauri, Simo aloitti ensimmäisten talojen jo häämöttäessä lenkkipolun varrella. – Miltäs tuntu olla Rikun nussittavana?
  • Helvetin kiihottavalta, Lauri vastasi ilman sen kummempia tunnelatauksia.
  • Kiinnostasko uusinta? Riku ainaki ois valmis vaikka heti, Simo vilkaisi takanaan kävelevään Lauriin tuike silmäkulmassaan.
  • No mikä ettei. Ois kiva kanssa nähä se sun poitsus.

Simo hymähti vastaukseksi. Tilannetta sivusta seuranneena olin saanut jo kohtuullisen seisokin etumukseeni eikä ajatuksiini mahtunut muuta kuin Lauria, Simoa, Rikua ja tätä mysteeri-poitsua. Mitäköhän seuraava sessiomme pitäisi oikein sisällään?

Roolileikkimme 2.0

Tämän jatko-osan Roolileikkimme -sarjaan julkaisin alunperin syksyllä 2013.

 

Laurin kalu oli hädin tuskin toipunut viimeisimmästä käsittelystään, kun se oli jo lukittu ”chastity device”:en. Olin valinnut sen ihan itse. Laurille kalukotelon malli paljastui vasta kun olin jo lukinnut hänen kalunsa siihen; olin nimittäin sitonut hänen silmänsä, tukkinut hänen korvansa ja vieläpä sitonut hänen kätensäkin ennen kalukotelon asentamista.

Se on ikään kuin eräänlainen metallinen kehikko. Laurin kalu näkyy hyvin sen sisältä, minkä lisäksi sitä voi koskea ja siten kiusoitella Laurin kustannuksella ja tuottaa hänelle sietämätöntä kipua.

Nyt tuosta hetkestä oli kulunut viikko. Sopimuksemme mukaan oli Laurin aika laueta. Jälleen se tapahtuisi viikonloppuna, kaikessa rauhassa, vain minä ja Lauri ja Laurin patoutuneet himot…

 

Lauri ei näyttänyt sen erilaisemmalta kuin miltä hän näyttää muina tällaisina iltoina. Hänellä on miltei koko ajan kasvoillaan tuo outo, kutkuttava hymy, joka nousee pinnalle vain tällaisina hetkinä. Käymme lukion toista vuotta ja meillä on miltei samat kurssit, joten näemme toisiamme usein, juttelemme toisillemme usein, mutta tällaiset hetket ovat vain niin erityislaatuisia. Kaluni on täydessä stondiksessa.

  • No miltä on viikko tuntunu?
  • Eipä paljon miltään, Lauri vastaa tavanomaiseen tapaansa. Hän on suomalaisen miehen perikuva tässä suhteessa: kyvytön puhumaan omista tunteistaan.
  • Okei, tehdään näin: sun on pakko kuvailla viikkoas vähintään kolmella sanalla.
  • Tai muuten? Laurin ilme ei värähtänytkään.
  • Tai muuten sä oot lukittuna vielä toisenkin viikon.

Lauri hiljeni. Hän tuijotti minua silmiin varmaankin testatakseen bluffasinko. En bluffannut, en todellakaan. Minulle toinen viikko olisi vain yhtä nautintoa.

  • Okei, Lauri myöntyi viimein. – Viikko oli tuskainen, nautinnollinen ja helvetin pitkä.
  • Tota mä vähän arvelinkin. Riisupa nyt ittes.

Lauri näytti tyytyväiseltä päästessämme viimein itse asiaan. Hän riisui itsensä tavallista nopeammin, mikä kelpasi minulle vallan mainiosti.

Panin merkille Laurin lihasten hienoisen kasvun. Kysyin, oliko hän treenannut enemmän.

  • On ollut enemmän aikaa.
  • Miksköhän?
  • Koska en oo voinu runkata.
  • Niinpä niin.

Laskin katseeni Laurin haaroväliin. Näky oli upea: Laurin kuusisenttinen ängettynä varsin pieneen metallikoteloon, täydessä puristuksessa, punaisena, haluten laueta välittömästi siltä paikalta.

Aikani näkyä ihasteltuani käskin Laurin istuutua hänen rakkaimmalle tuolillensa: tietokonetuoliin.

Lauri on ekspertti tietokoneiden kanssa, mutta hänen ulkomuodostaan tätä ei voi mitenkään päätellä.

Hänellä on huippumodernit pelikoneet 32” televisioruutuineen ja kaiutinjärjestelmineen. Istutin hänet tämän laitteiston eteen, teippasin hänet käsinojalliseen tuoliin, teippasin hänen suunsa ja avasin koneen.

Lauri seurasi näytön tapahtumia tarkkaavaisena. Avasin Chromen ja kirjoitin osoitekenttään nettipornosivuston, jota tiesin Laurin käyttävän usein runkatessaan. Hetken etsiskeltyäni löysin sopivan klipin.

Laitoin klipin pyörimään käännähtäen sitten Laurin puoleen. Hänen silmistään saattoi lukea selvän viestin: ”Tiedän mitä teet. Jatka ihmeessä.”

Ja minä jatkoin. Kaivelin taskuistani avainnippuni ja avasin Laurin munakotelon. Laurin kalu ponnahti välittömästi täyteen erektioonsa. Kuvitella mitä kipuja hän olikaan kokenut ennen tuota.

Lauri selvästi piti näkemästään. Hänen kyrpänsä helotti syvän punaisena maksimaalisessa erektiossaan. Vain muutama veto ja viikon lastit valuisivat sen vartta pitkin.

Sen vartta pitkin itse asiassa valui jotakin. Sipaisin sitä sormellani. Totta, se oli kuin olikin kiimatippoja. Ja niitä valui kiihtyvällä tahdilla tauotta Laurin terskasta.

Jätin kalun hetkeksi omiin oloihinsa ja keskityin hetkeksi muuhun ruumiiseen. Aivan aluksi huomasin Laurin kämmenien puristuneen nyrkkiin. Nyt minulla kävivät olot ahtaiksi jalkovälissäni.

Riisuin kaikki vaatteeni kerralla. Oma kalunikin oli täydessä stondiksessaan ja siitäkin valui kiimatippoja, vaikka viimeisin orkkuni oli ollut tänä aamuna.

Astelin Laurin selän taakse ja laskin käteni hänen hartioilleen. Sieltä liu’utin ne verkkaalleen hänen rinnalleen, jota hieroin jonkun aikaa. Sitten tartuin hänen kovina sojottaviin nänneihinsä ja puristin niitä niin kauan että kuulin jeesusteippiin tukahtuneen huudon.

Taputtelin kämmenilläni Laurin rintalihakset, joilta siirryin vähitellen alas vatsalle. Puristin käteni nyrkkiin ja annoin näkymättömissä oleville vatsalihaksille muutaman kunnon iskun. Jälleen kerran tukahdutettua ynähtelyä.

Sitten pääsin määränpäähäni: Laurin kalulle. Se oli yhä siinä tilassa, mihin olin sen jättänytkin: ylväästi pystyssä kuin hyväryhtisin sotilas. Tartuin esinahkaan ja vedin yhden vedon. Laurin mielihyvää uhkuva huokaus kuului selvänä teipinkin alta.

Heti perään läimäytinkin kyrpää niin lujaa kuin vain pystyin. Huuto kuului ainakin yhtä selvänä kuin huokauskin, ehkä selvempänäkin.

Klippi oli loppunut ja se yhdessä äskeisen iskun kanssa sai Laurin kyrvän laskeutumaan hetkeksi.

Mutta vain hetkeksi. Kun Laurin kyrpä oli laskeutunut puolierektioon, tartuin siihen uudelleen, tällä kertaa terskan kohdalta. Hieroin terskaa esinahan avulla pienen pienin liikkein, mutta jotka tuottivat Laurille niin suurta mielihyvää.

Hän myhäili teippinsä alta silmät suljettuina. Myhäilyt tihenivät, mistä tiesin lopettaa. Hellitin otteeni jääden seuraamaan Laurin huvittavaa munanvatkausta, jolla hän yritti saavuttaa orgasmin.

  • Ethän sä vielä nyt voi tulla. Ilta on vielä nuori, kuiskailin hänen punaisena helottavaan korvaansa.

Laurin hengitys tasaantui vähitellen. Mietin seuraavaa siirtoani. Pelkkä orgasmilla leikkiminen kävisi pitkän päälle puuduttavaksi, minkä takia päätin kokeilla jotain erikoisempaa.

Irrotin Lauria tuolissa pitelevät teipit ja käskin hänet seisomaan. Kalun hipaiseminenkaan oli ankarasti kielletty.

Kun Lauri oli jaloillaan, sidoin hänen kätensä uudelleen, tällä kertaa selän taakse. Katse Laurin kasvoilla oli utelias; yleensä hän oli tiukasti sidottuna, mutta nyt hän hillui jalat täysin vapaina ja hän oli vieläpä seisonta-asennossa.

  • No niin, aloitin tarttuen samalla kännykkääni. – Nyt sulla on mahollisuus saaha orgasmi ennen aikojaan. Jos sä pystyt saamaan orkun viidessä minuutissa tuollain kädet sidottuna sun selän taakse, säästyt sä monelta tuskalta, jotka sua vielä odottais tänä iltana.

Laurin silmiin syttyi innostunut pilke. Hänen hieman veltostunut kyrpänsä nousi jälleen huippuunsa.

Än-yy-tee nyt:in jälkeen käynnistin sekuntikellon, ja Lauri säntäsi juoksuun kohti sänkyään. Hän rojahti huolellisesti pedatulle yhden ja puolen hengen sängylleen alkaen hinkkaamaan itseään ja erityisesti kaluaan sänkyä vasten.

Seurasin Laurin timmien pakaroiden rytmikästä liikettä kaikessa rauhassa. Tiesin nimittäin Laurin ponnistelut turhiksi; ei hän koskaan ollut tahtonut saada orkkua alle viiteen minuuttiin edes käsiään käyttämällä. Hän kun aina haluaa ”herätellä” koko kehonsa ja siirtyy viiden minuutin kohdalla vasta kasseihinsa – kyrpä tulee vasta joskus kymmenen minuutin kohdalla.

Niin kävi nytkin. Huolimatta hirveästä puuskutuksesta ja hikivanoista, jotka valuivat pitkin Laurin vaaleaa selkää ja lihaksikkaita kylkiä, ei hän saanut kaipaamaansa orgasmia. Kun viisi minuuttia oli kulunut, vedin vastahakoisen Laurin ylös sängyltä ja annoin hänen tulipunaiselle kyrvälleen muutaman tujakan iskun.

Lauri mylvi teippinsä takaa, mutta rauhoittui sitten. Päätin antaa Laurille tällä kertaa kunnon käsittelyn. Kello näytti vasta kymmentä, joten meillä oli hyvin aikaa. Lauri voisi saada orgasminsa ihan hyvin vasta keskiyön paikkeilla.

Talutin Laurin hänen siistissä järjestyksessä olevalle kirjoituspöydälleen, jolle asetin hänet makaamaan vatsalleen.

Vetäisin sitten Laurin farkuista hänen oman vyönsä ja läimäytin malttamattomana muutaman hutaistun lyönnin Laurin pehmeille, vaaleille ja niin ihanille pakaroille, joille olin valuttanut spermalastin poikineen.

Iskin toisen sarjan paljon harkitummin. Lauri karjui teippinsä takaa. Kipu johtui monestakin syystä: ensiksikin vyöniskuista, toisekseen kovasta pöydästä, jota vasten hänen kehonsa painautui ja kolmanneksi hänen kalustaan, joka sattui osumaan kivuliaasti kovaan pöydänreunaan.

Pidin pienen tauon ihaillakseni kätteni jälkeä. Laurin vaalea iho punoitti räikeän punaisena punaisina viiruina pitkin hänen pakaroitaan, koko keho oli jännittynyt äärimmilleen vastaanottamaan iskut ja ennen niin tanassa seissyt kyrpäkin oli laskeutunut täysin veltoksi.

Oma kyrpäni sen sijaan oli niin pystyssä kuin olla ja voi. Vetelin esinahkaa vain muutaman vedon verran saaden sormilleni jo muutaman kiimatipan. Tulisin minä hetkenä hyvänsä.

Käsitettyäni tämän ja Laurin timmien pakaroiden ollessa aivan silmieni edessä päätin ottaa kaiken hyödyn irti Laurista, kun hän kerran nyt oli siinä kädet kaiken lisäksi sidottuina selän taakse.

Nappasin kortsun Laurin yöpöydänlaatikosta, josta löysin myöskin liukastetta. Valmistelujen jälkeen tartuin malttamattomana Laurin pahaa aavistamattoman takapuolen kimppuun ensin kämmenilläni, joita seurasi neljätoista senttinen kyrpäni.

Lauri ei tällä kertaa huutanut. Ehei, hän nautti tästä täysin siemauksin. Hän on sanonut, että tämä on parasta mitä hän tietää. Toki kaikki sessiomme ja mitä niihin milloinkin kuuluukaan ovat hänelle erittäin nautinnollisia, mutta tämä osio on hänelle mieluisin.

Pureuduin kämmenilläni Laurin pakaroihin sitä enemmän mitä nopeammin työntelin kyrpääni hänen sisällään. Laurin reikä oli aikojen kuluessa muotoutunut juuri sopivaksi kalulleni, mikä lisäsi meidän molempien nautintoa.

En ehtinyt kunnolla edes vauhtiin, kun tunsin jo lastini purkautuvan. Ikään kuin korvaukseksi läimäyttelin avokämmenin Laurin pakaroita muutaman minuutin, eikä Laurin kasvoille alkuillasta noussut puna ehtinyt hälvetä hetkeksikään.

Tämän jälkeen tartuin Lauria hänen sidotuista käsistään ja vedin hänet seisomaan. Käänsin hänet kasvot minua kohti tarkastellen häntä tarkasti kiireestä kantapäähän. Kasvot eivät kertoneet mitään, niiden ilme tuntui aina olevan jähmettynyt sessioidemme aikana. Tartuin Laurin koholla oleviin rintalihaksiin ja hieroin niitä hetken kunnes lopetin Laurin kokeman mielihyvän kuin seinään tarratessani ja vääntäessäni kivuliaasti hänen kivikovista nänneistään.

Lauri puuskutti teippinsä takaa, mutta pysyi tiukasti paikoillaan. Hänen jormansakin alkoi heräilemään, minkä pysäytin parilla hyvin tähdätyllä läpsäisyllä. Tartuin hänen tänä iltana vielä käsittelemättömiin kasseihinsa vasemmalla kädelläni samalla kun aloitin niiden armottoman läpsimisen oikealla kädelläni.

Nyt Lauri ei tahtonut pysyä enää edes paikallaan, vaan liikutteli lihaksikkaita jalkojaan läpsyttelyjeni tahdissa, mikä kiihotti minua helvetisti. Lopetin läpsimisen, mutta pidin tiukan otteeni kasseista. Lauri rauhoittui tiukan katseeni alla. Lauri oli niin hyvin koulutettu, ettei enää tarvittu edes sanoja ilmaisemaan tahtoani.

Tartuin nyt hänen puolierektiossa olevaan kaluunsa, jota aloin hiljalleen runkata kohti erektiota. Paljon ei tarvittu, kun Laurin kyrpä oli jo täydessä seisokissaan Laurin ynähdellessä epätoivoisesti.

Siirsin käteni Laurin terskalle, jota hieroin minimaalisin ottein. Laurin massiivinen keho värisi mielihyvästä, jota lisäsin läpsimällä hiukan kiristyneitä kasseja tasaiseen tahtiin.

Kesken kaiken päästin irti Laurin kalusta, joka jäi roikkumaan yksinään niin lähelle orgasmia. Lauri mylvi teippinsä takaa, muttei voinut asialle yhtikäs mitään. Hän oli tänään täysin minun vallassani.

Laurin vielä mylviessään kohtaloaan ohjasin hänet tietokonetuoliin ja teippasin hänet jälleen jeesusteipillä kiinni siihen. Lauri oli nyt elementissään: keho täristen viikon aikana kerääntyneestä seksuaalisesta energiasta, joka etsi purkautumiskanavaa, muttei millään ollut löytää sitä.

Laurin puuskutus laantui, mistä tiesin jatkaa. Kaivoin esiin vanhan, kunnon kumiläpsyttimeni, jonka asetin ensin Laurin rinnalle. Tein sillä muutaman kierroksen Laurin leveällä, kohoilevalla rinnalla, jota peitti varsin runsas, vaalea karvoitus hänen ikäisekseen.

Läpsäytin muutaman kerran, mutta eihän se Laurin kaltaista konkaria paljoa hetkauttanut. Sen sijaan läpsäykset kivikoville nänneille tuottivat jo muutamia ynähtelyjäkin.

Kun sitten siirryin alas vatsalle, lyönnit kiihtyivät ja niin kiihtyivät myöskin Laurin ynähtelyt. Niitä oli jokaiselle hengenvedolle vähintäänkin yksi ja pian Laurin naama punoitti tomaatin lailla.

Rauhoitin tahtia haaroväliin päästyäni. Liu’utin läpsyttimen kumisen pään Laurin puolikovana sojottavalle kyrvälle ja aina terskalle asti. Ilme Laurin kasvoilla oli unohtumaton: se oli puhdasta pelkoa – Lauri jo aisti tulevan tuskan sisällään.

Pidin Lauria jännityksessä vielä hieman pitempään – se on osa Laurin tuskaa. Siirryin kasseille, jotka pahaa aavistamattomina olivat päättäneet laskeutua jälleen alas normaaliasentoonsa. Virhepäätelmä, ajattelin, kun iskin mojovat iskut molempiin kiveksiin.

Lauri karjui teippinsä takana, mikä vain lisäsi lyöntejäni. En pysynyt kohta enää laskuissa mukana, vaan löin niin kauan, että tunsin jo itsekin hien otsallani.

Pidin hiukan taukoa mätkimisestä ja tartuin vasemmalla kädelläni Laurin kaluun ja runkkasin sen juhlakuntoon. Kalu punoitti houkuttelevasti ja iskin siihenkin muutamat sarjat.

Kellon viisarit näyttivät puolta kahtatoista. Tiesin sessiomme olevan pian loppu, joten repäisin Laurin suuta peittävän teipin yhdellä voimakkaalla repäisyllä irti tarttuen samalla kiimatippoja valuvaan kyrpääni.

Annoin herkkuni Laurille vähitellen. Ensin annoin hänen nuolla pallejani niin, että kullini lepäsi sillä aikaa hänen kasvoillaan, sitten hän sai nuolla hieman terskaa, kunnes koko kalu oli hänen suussaan.

Olin niin täynnä himoja itsekin, ettei kestänyt kauaa ennen kuin tulin. Lauri noteerasi sisälleen valuvan, kuuman sperman vaimeasti ynähdellen.

Vedin kaluni Laurin suusta jättäen sen makaamaan hänen punaisena helottaville kasvoilleen, joille valui hieman spermaa kalun päästä.

Lopuksi oli Laurin vuoro saada viikon odotuksen jälkeen niin kovasti kaipaamansa orgasmi. Tartuin hänen esinahkaansa ja vedin muutaman, intensiivisen vedon.

Lauri huohotti kiivaasti, kun spermaa alkoi valua kättäni pitkin. Ja sitä tuli. Koko kalu vavahteli orgasmin vaikutuksesta ja kassit sen alla supistelivat hullun lailla.

Kun suurin osa spermasta oli valunut kädelleni, päätin puhdistuttaa sen Laurilla. Vein käteni hänen suulleen ja käskin hänen nuolla se puhtaaksi.

Lauri teki työtä käskettyä silmät suljettuina inhosta. Silti hän nautti tästä suunnattomasti. Käteni puhdistui vähitellen, kun lämmin neste valui Laurin kieleltä takaisin sisälle häneen.

En kuitenkaan ollut vielä valmis vapauttamaan Lauria. Tietäen hänen kullinsa olevan erityisen herkkä kosketukselle tällä hetkellä, suljin hänen terskansa nyrkkini sisälle ja hieroin sen päätä peukalollani.

Lauri kiemurteli tuskissaan. Hän vaikerteli, ynähteli ja huusikin jossakin vaiheessa, mutta tämän kaiken hän sai maksaa orgasmistaan. En minä niitä ilmaiseksi antanut.

Kun vaikertelu laantui, päästin Laurin kalun vapaaksi. Mutta vain hetkeksi. Nappasin pöydältä muutaman nenäliinan, joilla kuivasin Laurin vehkeen täydellisen kuivaksi. Tämän jälkeen lukitsin Laurin kalun jälleen kerran metalliseen vankilaansa.

Päästin Laurin vapaaksi tuolista. Hän oli saanut orgasminsa, mutta koko session aikana hän ei ollut ollut lähelläkään kalunsa koskettamista. Ja se jos jokin oli julmaa.

 

Kun olimme molemmat käyneet perusteellisessa suihkussa, vajosimme olohuoneen upottavaan sohvaan istuen siinä pitkän aikaa sanomatta mitään.

  • No, miten on…, aloitin,…mille päivälle sun seuraava orkkus ajotetaan?

Lauri käänsi katseensa minuun. Se oli väsynyt, mutta samaan aikaan täynnä onnea.

  • Kahen viikon päähän.
  • Kestätkö sä niin kauan?
  • Kestän, jos sä kestät, Laurin äänestä kuulsi hänen tavanomainen ilkikurisuutensa.

Hymyilin leveästi miettien jo tulevan session ohjelmistoa.

Roolileikkimme

Tämä on ensimmäinen osa Roolileikkimme -sarjaa. Julkaisin tämän osan ensimmäisen kerran elokuussa 2013. Huomautan vielä että kaikki novellini ovat fiktiivisiä, vaikka ne ovat saattaneet saada inspiraatiota tosielämästä.

 

  • Saat tehä mulle ihan mitä vaan, Lauri ilmoitti riisuen jo t-paitaansa.
  • Ihan mitä vaan? epäilin.
  • Ihan mitä vaan, Lauri vahvisti luoden samalla katseen, joka olisi yksinäänkin riittänyt minun vakuuttamisekseni.

Lauri oli riisunut t-paitansa paljastaen jykevän ulkomuotonsa jokaisen yksityiskohdan. Ensimmäinen asia, jonka hänen yläruumiistaan panee merkille ovat hänen selvästi koholla olevat rintalihaksensa, jotka eivät kuitenkaan ole täyttä lihasta, vaan joukkoon mahtuu lisäksi hiukan rasvaakin, joka luo hänen rinnanseudulleen tiettyä pehmeyttä.

Toinen asia, jonka huomaamiseksi Laurin ei tarvitse edes riisua paitaansa, ovat hänen hauiksensa, joita hän on ihailtavalla omistautuneisuudella kasvattanut. Ne, toisin kuin rintalihakset, ovat täyttä lihasta ja ne todella tuntuvatkin siltä.

Vaikka Laurilla onkin ylimääräistä rasvaa siellä täällä, ei hän missään nimessä ole mikään läski. Hän on pitkä, vaaleahiuksinen, leveäharteinen, paikoin lihaksikas ja omistaa komeimmat jalat, jotka olen ikinä nähnyt.

Nyt pelkät farkut jalassaan on hän komeimmillaan. Huolimatta siitä, että kaluni on ollut jo pitkään täydessä erektiossa tuntuu että se nousisi vielä muutaman sentin pelkästään siitä, kun katselen tämän nuoren miehen puolialastonta kroppaa.

Käsken Lauria ristimään kätensä rinnalleen, minkä hän luonnollisesti tekee. Olenhan minä tänä iltana the master ja näin ollen minä olen se, joka sanelee mitä tehdään.

Kun Lauri on toteuttanut käskyni, alan räpsiä kuvia. Otan niitä monesta kulmasta, mutta aina niin, että Laurin luonnollinen maskuliinisuus pääsee parhaiten esiin.

Tähän väliin hiukan minun ja Laurin suhteesta. Olemme seurusteleva pari, jonka yksi yhteinen harrastus sattuu olemaan tämänkaltainen, seksuaalisesti virittäytynyt roolileikki. Roolijako on ollut alusta saakka selvä: minä olen dominoiva osapuoli, Lauri alistuva.

Fyysisesti olen hiukan Lauria pienempi, mutta hän halusi ehdottomasti olla alistujan roolissa, koska ”se vaan on niin kiihottavaa olla välillä se pienempi osapuoli”.

Kuvien ottamisen jälkeen Lauri jatkoi riisuutumistaan. Farkut lensivät samaan kasaan t-paidan kanssa. Sukat oli vetaistu pois jaloista heti ovella pitkän koulupäivän päätteeksi.

Nyt minulle paljastui mielestäni paras osa Laurin kehosta: hänen lihaksikkaat jalkansa, joiden pintaa peitti verrattain tiheä, mutta vaalea ja siten miltei vaaleaan ihoon täysin sulautuva karvapeite.

Lauri ei kauaa jahkaillut, vaan riisui miltei samaan syssyyn valkoiset bokserinsakin pois jaloistaan. Olin huomannut jo niiden alta Laurin sukukalleuksien heräämisen, mutta vasta nyt sain tarkastella lähemmin noita komeuksia.

Sama vaalea karvapeite jatkui Laurin haarojenkin väliin, mutta jota hän aina silloin tällöin siisti. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Lauri oli pitänyt lupauksensa ja siistinyt jalkovälinsä ennen tätä iltaa, josta olimme sopineet jo viikkoja sitten. Ja oli tätä odotettukin.

Olimme Laurin kotona, joka oli muista tyhjä. Laurin muu perhe oli lähtenyt avaamaan mökkeilykautta, vaikka kalenteri näytti vasta toukokuun puoltaväliä.

Se oli sopinut minulle ja Laurille täydellisesti, ja välittömästi Laurin tavattuani sinä kertana, kun hän kertoi perheensä matkasta, huomasin hänen silmissään tutun pilkkeen, joka syttyy ainoastaan silloin, kun luvassa on sessiollinen roolileikkiämme. Oli ollut lähellä, että olisimme ruvenneet hässimään keskellä koulunkäytävää kaikissa niissä hormoneissamme, jotka jylläsivät sisällämme.

Hillitsimme kuitenkin hormonimme seistäksemme nyt vastakkain Laurin pienessä huoneessa. Lauri voimakkaiden jalkojensa kannattelemina ilman rihman kiertämää, minä vielä täysissä pukeissa.

Laurin levossa kuusi senttinen penis alkoi olla jo kymmenen sentin mittainen. Kassit roikkuivat vielä velttoina kalun alla, mutta pian ne tulisivat saamaan käsittelyn, jota ne eivät hetkessä unohtaisi.

 

Aloitin varsinaisen roolileikkimme. Käskin aluksi Lauria noutamaan yhden mustan jätesäkin, jeesusteippiä, tuikkuja ja tulitikkuja. Hän taatusti aavisti, mitä oli tulossa, mutta kunnon orja-pojun lailla hän toteutti käskyni ripeään.

Sillä välin kun Lauri oli noutamassa tarvikkeita riisuin itse hiukan vaatteitani. Molemmat paidat saivat luvan lähteä, samoin hiostavat sukat. Kun Lauri saapui, odotin häntä pelkissä farkuissa.

Seuraavaksi käskin Lauria vuoraamaan hänen sänkynsä patjan jätesäkillä kertomatta tietenkään miksi. Sitten seurasi vaihe, josta kaluni innostui niin, että muutama kiimatippa taisi valua sen päästä.

Käskin Laurin makaamaan selälleen jätesäkillä vuoratulle patjalle, tartuin jeesusteippirullaan ja teippasin hänen kätensä ja jalkansa kiinni sängyn metallisiin päätyihin. Lopuksi teippasin vielä suun kiinni. En olisi itse halunnut niin tehdä, mutta Laurin mielestä on entistä kiihottavampaa olla alistetussa asemassa teipattuna sänkyyn, kun kaiken tämän lisäksi suu on teipattuna kiinni.

Hengähdin hiukan. Edessäni lepäsi näky, joka pakotti minut riisumaan kireiksi käyneet farkkuni. Lopulta bokseritkin saivat kyytiä. Sivusilmällä huomasin kuinka Laurin kalu kasvoi sentillä tai parilla.

Minulla oli oma lukittu säilytyslaatikko Laurin vaatekaapissa, jonka oven seuraavana avasin. Laatikko on sen lukon lisäksi suojattu piilottamalla se valeseinän taakse. Näin muut Laurin perheenjäsenet, hänen vanhempansa ja muutamaa vuotta vanhempi isosisko, eivät edes tienneet laatikosta.

Irrotin valeseinän tottuneilla otteilla. Otin esille avaimen, joka sopi munalukkoon kuin kaluni Laurin timmiin peppuun. Saatuani oven auki aloin tyhjentää laatikkoa sen sisällöstä. Ensin pitkävartinen, kuminen läpsytin, joka soveltui erinomaisesti Laurin kassien läimäyttelyyn. Sen jälkeen kaksi metallista rasiaa, joiden sisältö oli Laurillekin mysteeri. Hänellä ei tietenkään ollut avainta laatikkoon, mutta päästäkseni itse käsiksi laatikkoon oli Laurin avattava ulko-ovi. Vaikka Lauri onkin ihmeellinen mies, ei hänelläkään ole röntgenkatsetta, jolla hän näkisi rasioiden sisällön.

Lukitsin laatikon tyhjennettyäni sen kokonaan. Rasiat laskin Laurin perfektionistisen askeettiselle kirjoituspöydälle – niiden aika olisi vasta myöhemmin.

Sen sijaan tartuin kumiseen läpsyttimeen, jonka kanssa Laurin munat olivat tehneet aikaisemminkin tuttavuutta. Kun Lauri näki noukkimani esineen, laajenivat hänen silmänsä tutulla tavalla ja hän yritti hetken ajan pyristellä irti teipeistä. ”Alitajunnallinen reaktio” Lauri aina kommentoi kehonsa vääntelehtimistä jälkeen päin. Itse uskon joukossa olevan myös ihan Laurin tajunnallista pelkoa.

En malttanut odottaa kauempaa, vaan iskin välittömästi muutaman tujun iskun Laurin kasseille. Lauri ynähteli voimakkaasti yrittäen suojata muniaan paksuilla reisillään. En tietenkään voinut sallia tätä ja niinpä ratkaisuna hyppäsin itsekin sängylle Laurin jalkojen väliin niin, että omat jalkani estivät Laurin suojausyritykset.

Aloitin säälimättömän läimäyttely-maratonin. Laurin jalat puristuivat vasten omiani sellaisella voimalla, että se meinasi aiheuttaa kipuja minullekin. Laurin kasvot olivat tulessa kaikesta ynähtelystä ja nenän ylitöistä, kun suun kautta hengitys oli mahdotonta.

Lopetin mätkimisen lopulta ja aloin tutkimaan kätteni jälkeä. Laurin kassit punoittivat miltei yhtä paljon kuin hänen kasvonsakin ja kymmensenttinen kalukin oli paisunut täysiin mittoihinsa lähemmäs viiteentoista senttiin.

Laurin kovana sojottavasta mällinsiittäjästä sain jalkoväliä kutkuttavan idean. Tartuin siihen varmalla otteella, mutta tällä kertaa tuottamatta kipua. Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni tällä kertaa.

Aloin vedellä Laurin esinahkaa ylös ja alas aina vain kiihtyvällä tahdilla. Vielä hetki sitten kuulemani ynähdykset vaihtuivat nyt puhtaasta mielihyvästä kertoviksi, hitaiksi myhäilyiksi. Laurin silmät sulkeutuivat ja vaikka uskonkin että hän tiesi mitä tuleman pitää, nautti hän silti käsittelystäni aivan kuin hän olisi ollut kokematon ensikertalainen mitä sitomiseen ja muuhun sellaiseen tulee.

Muutaman minuutin kuluttua, kun Laurin ynähtelyt tihenivät ja kasvot olivat entistä punaisemmat, päästin irti Laurin kyrvästä. Se oli komea näky: punoittava, tikkusuorana pystyssä seisova, viisitoistasenttinen vehje, jonka juurta peitti vaalea sänki.

Laurin huudot tukahtuivat jeesusteippiin, jota hän ironisesti oli vieläpä itse vaatinut. Senkin hän luultavasti oli suunnitellut etukäteen, jotta maksimoisi tyydytyksensä. ”Sairas mies”, ajattelin, kun seurasin Laurin kehon turhia vääntelyitä orgasmin saavuttamiseksi.

  • Sori poju, sanoin saaden Laurin jähmettymään paikoilleen. – Tänään ei oo sun vuoro tulla.

Laurin vääntely palasi entistä voimakkaampana. Tuntui siltä kuin koko sänky romahtaisi alas tämän 80 kiloisen, valkoista nestettä täynnä olevan nuorukaisen mukana.

Kun Lauri vihdoin ja viimein rauhoittui ja sängyn uhkaava nitinä lakkasi, tartuin uudelleen hänen jo hiukan kutistuneeseen vehkeeseensä ja aloitin kaiken uudelleen. Tällä kertaa tein kaiken tarkoituksellisen hitaasti ottaen myös kassit mukaan hieromalla niitä hellästi.

Tämä kaikki oli yhtä kidutusta, mutta josta Lauri nautti suunnattomasti. Kun kerran ehdotin roolivaihtoa, Lauri sanoi välittömästi, ettei hän nauttisi ollenkaan tuottaessaan kipua minulle, mutta toisinpäin tilanne oli aivan toinen. Ja myös minä pidän nykytilanteesta.

Tälläkään kertaa Lauri ei saanut tyydytystään, mikä ilmeni entistä voimakkaampana kasvojen punoituksena, entistä turhempana vääntelynä orgasmin aikaansaamiseksi sekä vieläkin turhempana ähkimisenä.

Päätin antaa Laurin vehkeelle hetken rauhan ja siirryin toiseen metallirasioista, jotka olin asettanut aikaisemmin Laurin työpöydälle. Avasin sen ja näytin sisällön myös Laurille: eläviä, yhtenä sykkyränä kiemurtelevia kastematoja.

Lauri oli selvästi hämmästynyt, mikä ei kummeksuttanut minua ollenkaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun käyttäisin kastematoja Lauriin, joka oli jo tottunut erektioleikkiin, vyöniskuihin eripuolille kehoa – etenkin hänen massiivisiin kiveksiinsä ja kyrpäänsä – sekä steariinin valuttamiseen.

Poimin kastematoja yksitellen rasiasta aluksi Laurin leveälle rintakehälle, sitten timmille vatsalle, seuraavaksi hänen lihaksista paksuille reisilleen ja lopuksi hänen jo veltostuneelle penikselleen. Lauri kiemurteli koko ajan kuin hänkin olisi kastemato ja ähki hiukan jeesusteippinsä alta.

Madot jatkoivat kiemurtelemistaan Laurin keholla entistä kiivaampana. Ne taatusti kutittivat hirvittävästi, mutta samalla ne varmasti inhottivat Lauria, minkä vuoksi hän ei nauranut ollenkaan.

Erityisesti Laurin vehje oli matojen kiinnostuksen kohteena. Ajattelivatkohan ne Laurin kyrvän olevan jonkinlainen jättiläismato, jonka päällä ne nyt kiemurtelivat? Saattoivatpa hyvinkin; Laurin penis sykki tuntuvasti, se oli siksi lämmin kuin elävä olento ja sillä tuntui olevan oma tahtokin.

Laurin melan omasta tahdosta puhuttaessa voisin mainita seuraavan keskustelun muutaman viikon takaa:

  • Ootko sä Lauri miettiny sellasen ”chastity device”:n asentamista sun kyrpään? aloitin keskustelun, joka oli pyörinyt mielessäni jo liian kauan.
  • Paljonkin, Lauri vastasi ja tuntui vaikenevan.
  • No, mitä sä aattelet?
  • Oishan se helvetin kiihottavaa, Laurin suu kääntyi pieneen hymyyn.
  • Mutta? arvasin Laurin olemuksesta, että se perinteinen ”mutta” piili Laurin sanojen takana; hän ei vain jostain syystä uskaltanut sanoa sitä ääneen.
  • Mutta se on helvetin kallis, Lauri naurahti jo valmiiksi, koska tiesi hyvin itsekin kuinka saita hän saattoi olla.

En viitsinyt vastata enää mitään. Tyydyin pelkästään nostamaan kulmiani kuin merkkinä ”hämmästyksestäni”.

  • Kyllähän mä tiiän et mulla ois helposti varaa sellaseen, mutta silti 200 euroa sellasesta muovin kappaleesta?
  • Kuka puhu muovista?
  • Ai metallisenko sä haluut?
  • Sä kai sen päätät kun sun munaanhan se asennetaan.
  • Ei ku sinä tietysti. Mähän oon vaan sun orjas, Lauri totesi aivan tosissaan.
  • No jos mä valitten niin sitten se on ehdottomasti metallinen. Ja sellanen malli, joka antaa sulle, tai miksei mullekin, mahdollisuuden koskee sun kaluun, mutta sä et tietenkään voi saaha stondista, joten se sun ”stondis” tulee olemaan yhtä kipua.

Lauri hymyili sitä hymyään, jonka hän saa aina ennen roolileikkiämme. Hän selvästikin piti ajatuksestani.

 

Kun madot olivat kiemurrelleet jonkin aikaa Laurin paljaalla ruumiilla, tartuin yhteen tuikuista, raapaisin tulitikun tuleen ja sytytin tuikun.

Annoin tuikun palaa hetken, jonka aikana minulla oli aikaa tarkkailla Laurin reaktiota. Hänen ilmeensä ei ollut järin yllättynyt, mikä ei ollut ihme; olin valuttanut steariinia Laurin keholle jo useiden tuikullisten verran.

Sitä Lauri ei aavistanut että valuttaisin steariinia matojen päälle niin, että madot jäisivät hetkeksi kiemurtelemaan paikoilleen kunnes kuolisivat, mutta silloinkin ne tuottaisivat inhan limaisen tunteen paljaalla iholla.

Lauri vääntelehti tuskissaan, kun valuttelin steariinia pikku hiljaa mutta tällä kertaa ei niin voimakkaasti. Tiesin entuudestaan, ettei steariinikäsittely ollut järin kivuliasta Laurille, mutta madot toivat siihen tällä kertaa uuden ulottuvuuden.

Kun olin ”liimannut” madot Laurin kehoon, nappasin pöydältä toisen rasian. Avasin sen ja näytin sisällön Laurille: tuoreita nokkosenlehtiä.

Laurin silmät laajenivat. Tätä en ollut koskaan kokeillut Lauriin, vaikka tämä on ollut mielessäni jo kauan aikaa. Talvella on vain hankala löytää tuoreita nokkosenlehtiä.

Kaivoin repustani esiin paksun työhansikkaan ja tartuin yhteen lehdistä. Hieroin sitä aluksi kevyesti Laurin hauikseen, joka tuntui hyvältä paikalta aloittaa.

Lauri ulvoi välittömästi jeesusteippinsä takana. Otin uuden lehden hieroen tällä kertaa rintaa. Ulvonta voimistui. Laurin silmät kostuivat.

Nyt otin kokonaisen kourallisen lehtiä ja hieroin niitä ensin Laurin rintaan, sitten valutin niitä alemmas, kunnes saavutin Laurin haarovälin.

Hieroin niitä huolellisesti pitkin Laurin kyrpää ja kasseja. Yksikään kohta ei jäänyt minulta käsittelemättä. Laurin tukahdutettu ulvonta oli yltynyt asteelle, jossa sen pystyi kuulemaan miltei yhtä selkeästi kuin puheen.

Lauri puuskutti teippinsä takana vielä kymmenenkin minuutin jälkeen, kun olin lopettanut nokkoskäsittelyn. Revin Laurin suuta peittävän jeesusteipin irti, tartuin täydessä stondiksessa jöpöttävään kyrpääni ja työnsin sen Laurin suuhun.

Laurin kokenut kieli nuoli kyrpääni taidolla ja huulet pitivät imun juuri sopivan tasoisena. Kiimani oli yltynyt session aikana niin kovaksi, ettei kestänyt kauaakaan kun laukaisin mehevät lastini Laurin punoittaville kasvoille.

 

Lauri käveli olohuoneeseen normaalia lyhyemmillä askeleilla. Hänen kehoaan peitti pelkästään tiukanoloinen, valkoinen pyyhe, jonka etumusta tutkailin kiinnostuneena. Itse olin jo käynyt suihkussa.

Lauri lysähti samalle sohvalle kanssani jääden tuijottamaan mustaa televisioruutua.

  • Rankka ilta? kysyin huvittuneena.
  • Ei ollenkaan, Lauri vastasi, mutten osannut sanoa oliko hän sarkastinen vaiko ihan tosissaan.
  • Näytäpä sitä kaluas.

Lauri riisui pyyhkeen vyötäisiltään paljastaen karun näyn: koko haaroväli punoitti osin pinkkinä. Laurin peniksen normaalista väristä ei ollut käytännössä mitään jäljellä.

  • Älä huoli. Ton pitäs parantua muutamassa viikossa kortisonin avulla. Mä oon varma siitä.
  • Toivotaan niin, Lauri totesi hiljaa.
  • Mutta nyt ilosempiin asioihin. Siitä kaluvankilasta…
  • ’Kaluvankilasta’? Lauri hörähti normaaliin tapaansa.
  • Kaluvankila se on. Sun tuhmalle kalulle, virnistin.
  • Se on pakko saaha. Heti kun mun kalu paranee, se laitetaan vankilaan ikiajoiksi.
  • Sanotaan viikoksi nyt ensi alkuun.
  • Se on sillä selvä.

Löimme kättä sinetöidäksemme Laurin kalun tuomion.